Miten me on tätä maastopyöräreittiä oikein tehty

Mäntyharjun ja Repoveden välinen alue on tyypillistä harjuista, osin varsin kivikkoista sekametsää pikku lampineen ja järvialueineen. Varsin erilaista kuitenkin kuin Repovedellä, joka on harvinaisen jylhää aluetta tällä leveysasteella.

Mäntyharju on osa ns. Mäntyharju-Pertunmaa retkeilyreittiverkostoa, joka Valkealan vanhaan, nykyiseen Kouvolan retkeilyreittiverkostoon yhdistyessään jatkuu aina Repoveden kansallispuistoon saakka. Mäntyharjulta on repovedelle metsiä pitkin vajaat 50 kilometriä.

Patikointireittinä kansallispuistoon johtava polkuverkosto on ihan jees, mutta ei siellä mitään kanjoneita tai vesiputouksia ole. Maastopyöräilyssä ja ympärillä olevissa yrityksissä on sen sijaan potentiaalia paljonkin, toisin kuin sitten taas Repovedellä, jossa  yritystoiminnassa on enemmän rajoitteita kuin kansallispuiston ulkopuolella.

Mäntyharju ottaa ensimmäisen askeleen

Vuonna 2011 päätettiin sitten tehdä maastopyöräreitti Mäntyharjulta ulottuen aina Repoveden kansallispuistoon saakka. Reittien reitti, joka sopisi kaikille. Mutta miten tehdä sellainen kokonaisuus, että se sopii yksin, kaveriporukalla, kuntoilu -ja elämysmielessä sekä koko perheen kanssa kuljettavaksi… ja jotta se olisi mielenkiintoinen myös lajia harrastaville?

Yksi reitti ei riitä, koska halusimme ympyräreittejä ja vaihtelua olemassa oleviin maantieosuuksiin. Halusimme tarjota jotain myös niille jotka eivät vielä lajia kovin hyvin tunne ja luoda edellytykset lajin pariin tuleville lapsille. Reittejä kuntoilun lisäksi myös elämyksiä hakeville. Ja junnureitti – sellainen piti saada.

Rahan, kivikkoisen maaston, käytettävissä olevan kaluston, oman tietämyksemme, olemassa olevan tieverkoston, vesistöjen, suoalueiden,  maanomistajien ja savonradan junaradan asettamien rajoitusten välissä tasapainoillessamme, päätimme lähteä tekemään sekä helppoa, että vaativampaa reittiä.

Tuotekehitystyötä ja investointeja 

Suunnittelu, maankäyttöoikeussopimukset, lasten rata ja uusien reittivaihtoehtojen pohjat saatiin melkein kaikki auki viime vuonna (2012). Reittivaihtoehtojen läpikäynti,  reittimerkinnät,  liityntäreitti kansallispuistoon, reitin testaus  sekä gps-merkinnät on melkein tehty ja reitti testataan Pine Ridge MTB -tapahtumana 17.8.2013,  jonka jälkeen se avataan laajemmalle yleisölle kokeiluun, avajaisissa 28.9.2013.

Reitin testaajien kommentit, käsityönä tehtävät loppusilaukset, tiedotusmateriaali kansalliseen ja kansainväliseen jakeluun, 1:50 000 retkikartta, maastotaulut sekä web-sivut tehdään ensi vuonna.

Reittivaihtoehdot 

Helppo reitti on tarkoitettu kaikille. Siis kaikille. Silläkin uhalla, että  tuotteistuksessa mennään metsään, niin olemme ajatelleet kaikkia. Majoitusta tarjoavien yrittäjiemme asiakkaita. Ja  sitä, että kuinka asiakkaalle selviäisi se, miten hän voi yhdistelemällä omaa ja yrittäjien tarjoamia palveluita saada itselleen maksimaalisen elämyksen. En itsekään ole innostunut teltan ja muun majoituskaman kuskaamisesta repussa,  joten meidän reitillä voi yöpyä lakanoissa. Tai sitä voi käyttää kisapohjana tai tapahtumissa.

Maastopyöräreitein merkitty reitti kulkee toistaiseksi vain Mäntyharjun puolella. Siellä on muutama kilometri tieosuuksia mutta aika hyvin ollaan saatu niitäkin pois ja ne mitä siellä on, ovat kapeita metsäautoteitä ja lyhyehköjä matkoja. Pääosa reitistä menee metsässä ja on leveydeltään alle 2 metristä. Se tulee maisemoitumaan ajan kanssa pikkuisen kapeammaksi vielä, muttei ole aivan mikään patikointipolkukaan. Tässä piti nimittäin miettiä myös reitin huoltotöitä ja sen taloudellisuutta tulevaisuudessa, eli että sitä voi mönkijällä huoltaa.

Helpompi reitti on siis tarkoitettu maastopyöräilyä ennestään kokeilemattomille, metsään ja lajiin tottumattomille. Sekä niille jotka kaipaavat vaihtelua maantiajoon. Ja autottomille pääkaupunkiseutulaisille, koska reittien alkuun on juna-asemalta 700 metriä.

Reitti on tarkoitettu osin myös patikoijille eli se on tarpeeksi leveä, jotta siinä voi kävellä rinnakkain ja jotta pyörällä pääsee patikoijan ohi. Ja jotta näkee käärmeet,  hirvet, koppelot ja muut metsän eläimet joita reitin varrella ainakin itse olen bongaillut.

Reittiä pitkin pääsee siis aina Repoveden kansallispuistoon saakka, mutta toistaiseksi  Kuismantietä pitkin Saarijärven puoleiselle portille saakka. Takaisin Mäntyharjulle tulijat saavat siitä yli 100 km:n pyöräilyelämyksen.

Toivomme saavamme reitin Kouvolan puolella vietyä metsään nykyistä enemmän, mutta se on vielä pikkuisen työn alla…

Vaativa reitti

Vaativampi reitti on Mäntyharjun puolella kulkeva patikointireitti, jossa saa ajaa myös maastopyörällä. Luvan kanssa. Siellä on polkuosuuksia ja pitkospuita sekä kallio-osuuksien ylitystä. Sitä voi myös yhdistellä helpon reitin ja maantiereittien kanssa. Molempia reittejä voi yhdistellä  myös melontaan ja patikointiin.

Mäntyharjun puolen maanomistajien kanssa asia on selvillä, mutta Kouvolassa se vaatii vielä neuvotteluja. Niitä käydään koko ajan ja kello käy. Siksi avajaisissa ajetaan ohjatusti, koska reitti on lopullisessa ulkoasussaan vasta vuonna 2014.

Vaativuustasot

Maastopyöräreiteille ei ole vaativuustasoluokitteluja Suomen Ladun tai kenenkään muunkaan vastaavan instanssin toimesta, eikä reiteille ole matkailun edistämiskeskuksen suosituksia tai edellytettyjä palvelurakenteita. Vielä. Tässäkin asiassa sukupolven vaihdos on meneillään ja muutamien vuosien sisällä tulee varmasti uutta ajattelua ja lisää yhteistyötä yrittäjien sekä kuntien liikuntatoimien kanssa.

Kanadasta ja yhdysvalloista ainakin löytyy harrastajien itse tekemiä, todella hienoja extreme-juttuja ja se voisi olla ihan yritysvetoista toimintaa, kuten seikkailupuistot ja flowpark -tyyppiset kokonaisuudetkin. Ja siis onkin jo paikkapaikoin. Loukkaantumisriski rampeissa sun muissa on kovempi ja turvallisuusvaatimukset sen mukaiset – ylläpito + kunnostustoimet vaativat vähän jo paneutumistakin asialle. Toivon, että Mäntyharjullakin viriäisi maastopyöräjaosto tai vastaava, joka voisi ideoita reittiä sitten jatkossa sekä olla vetovastuussa tapahtumien järjestämisestä.

Pelkässä extreme-reitissä kohderyhmä voisi kuitenkin jäädä aika kapeaksi koska eihän meillä vielä ole sitä maastopyöräjaostoa joka tekisi aluetta tunnetuksi, järkkäisi tapahtumia, pitäisi koulutuksia. Omasta 6000 asukkaan kylästä  ei aktiiveja löydy vielä tarpeeksi.

Vaihtoehtojen ollessa vapaaehtoiset ja lapio tai mies ja kaivinkone, päädyimme kompromissiin jossa teemme  molempia. Kaivinkoneessa haastetta lisää se seikka, että koneen ollessa pieni myös kauha on pieni jolloin reittijälki on kapeampi kuin isossa, mutta koska maasto on pääosin kivikkoista ja mäkistä niin pienessä koneessa ei ole tarpeeksi voimaa kivien siirtämiseen. Tarvitaan välillä siis vähän isompi kone joka jättää vähän isomman jäljen sinne metsään. Hetkeksi, eli vuodeksi tai pariksi. Kaksi konetta ja kaksi kuljettajaa samaan aikaan tulisi liian kalliiksi. Eräs vaihtoehto olisi tehdä 22 km käsipelillä. Osin käytämmekin ”orjatyövoimaa” eli työllisyysmärärahoja – mielelläni me miehille enemmänkin maksaisimme.

Miksi julkaista mitään keskeneräistä 

Jos ei kartat ole vielä valmiit niin miksi avata reitti?

Niin. Miksi. Mutta meillä on pieni kylä ja kylässä vähän rahaa. Siksi me ollaan hiki päässä rummutettu tätä joka tuutissa ja aloitettiin se jo kaksi vuotta sitten. Siinä on riskinsä:

a) ettei tule valmista ajoissa ja
b) ettei tule valmista ajoissa

… mutta minusta on erittäin hyvä, niin me voidaan kehittyä ja kehittää ”tuotetta” matkan varrella ja meillä on vielä ensi vuonna mahiksia tehdä asialle jotakin.

Kaikki siis testataan ennen kansainvälisiä asiakkaita ja matkanjärjestäjiä, joille on turha huudella perään, että ensi vuonna tuutte sitten uudestaan kattoon kunhan me eka saadaan tää valmiiksi… siksi. Koska me halutaan tästä kansainvälinen juttu. Ei vielä, mutta ehkä jo 5 vuoden päästä. Ja koska me halutaan tästä hyvä juttu. Sellainen juttu joka kiinnostaa.

Mutta koska kaikki rahat on laitettu reittiin niin markkinointiin on vähän vähemmän rahaa – mä uskon kuitenkin että hyvä kello kuuluu kauas!

Tervetuloa testaamaan 28.9.2013 – lisätietoa ohjatuista reittivaihtoehdoista löytyy osoitteesta: www.mantyharju.fi/luontomatkailu

Piia Mäkilä, projektipäällikkö
Mäsek Oy
piia.makila@mantyharju.fi
puh. 040 774 1902

Kisalan metsäleikkipuiston avajaiset siirtyvät syksyyn

Voi tiedotuksen dilemma. Tiedotat liian vähän, paljon, liian aikaisin tai liian myöhään. Ja nyt tehtiin niin että tiedotettiin joka paikassa koko viime vuosi, että Mäntyharjun uuden metsäleikkipuiston avajaiset ovat tänään. Valitettavasti emme ehtineet saamaan puiston varustelua valmiiksi, osin kilpailutuksiin liittyvistä hidasteista, henkilöstövaihdoksista ja osin omista töiden päällekkäisyyksistä johtuen, joten päätimme vasta kuukausi sitten pitää puiston avajaiset samaan aikaan maastopyörä- ja patikointireitistön avajaisten kanssa lauantaina 28.9.2013 klo 10-13. 

…pahaksi onneksi ehdin huudella avajaisista kokonaisen vuoden ja se oli myös projektin esitteessä lähes vuoden ajan viime vuoden retkimessuista lähtien, joten oli aikamoinen pähkäileminen että tavoitamme kaikki perheet muutoksesta. Ja jotta kaikki tiedotusvälineet joihin olemme asiasta tiedottaneet tiedottavat kuulijoitaan myös…

Syvimmät pahoitteluni tilanteesta niille, jotka jo olivat valmistautuneet paikalle tulemaan ja erityiset pahoitteluni niille jotka paikalle tulivat, he saavat ilmaisen tontunetsintäkierroksen Iso-Pappilan museoalueella tänään. 

Lisätietoja puiston avajaisista osoitteessa: www.mantyharju.fi/luontomatkailu 

Piia Mäkilä 
Mäntyharju-Repoveden kansallispuiston Pohjoinen portti -projekti
projektipäällikkö 
Mäsek Oy 

puh. 040 774 1902
piia.makila@mantyharju.fi 

Metsäleikkipuisto

”Istun Kisalalla melkolailla valmiin linnarakenteen päällä. Pikkulinnut laulavat ja ympärillä on puita. Ihka aitoja, oikeita puita – lasten leikkipuistossa, suomessa, vuonna 2013.”

Suomi. Varmasti maailman turvallisin paikka lapselle leikkiä. Kun kysymys ei ole yksityisestä, sisäänpääsymaksulla varustetusta tai valvotulle, aidatulle alueelle perustetusta lasten leikkipuistosta, niin se, että meillä on vielä ne puut – on kuin maailman kahdeksas ihme. Ainakin minun pikku maailmani, joka pyörii tällä hetkellä lähes ja ainoastaan tämän projektin ympärillä.

Hankesuunnitelmavaiheessa oli selvää että perheet täytyy ottaa mukaan reitteihin ja lapsille täytyy keksiä jotain. Idean leikkipuistosta metsässä käynnisti itseasiassa eräs pieni tyttö. Erään ystävättäreni varsin ylipainoinen tytär, joka oli vasta aloittanut koulunsa. Ajattelin, että tyttöä kiusattaisiin ylipainon takia mutta kysyessäni koulukuulumisia ensimmäiseltä syksyltä, hän vastasikin että koulu on kivaa ja kaverit myös, mutta pahinta on matka ruokalaan kun se on liian pitkä ja se pitää kävellä ja matkalla tulee hiki ja kuuma. Tiedän koulun ja kyseisen ruokalan. Kävin itse siellä lapsena. Ruokalaan on ehkä 200 metriä. Ajattelin ihan oikeasti, että mitä ihmettä me tehdään meidän lapsille.

Minä tiedän miltä tuntuu juosta ylipainoisena. Minä tiedän myös miltä tuntuu juosta alipainoisena – ja mikä parasta, minä tiedän, miltä tuntuu juosta kun on kunnossa. Minä haluaisin että tuo pieni tyttökin saisi vielä joskus tuntea sen, kun on ihana liikkua; ei liian kuuma kun astuu muutaman aseleen eikä ihan heti hiki. Kun jaksaa juosta ja leikkiä ja pääsee vaikka puuhun kun ei tarvitse nostaa ylipainoa mukanaan. Mietin, että kysymyshän ei olekaan siitä, miten saada lapset kiinnostumaan, vaan se oikea kysymys on, miten saada aikuiset viemään lapset luontoon – liikkumaan, kokemaan, ällistelemään, ihastumaan – rakastumaan – suomen ihanaan luontoon. Ja kun syntyy lämmin tunne, syntyy toiminta – enkä todellakaan tarkoita nyt tyhjiä kaljapulloja tai roskien heittämistä ikkunasta – kaikkea ihanaa haluaa yleensä varjella.

Kaikki lähti siis siitä, mitä meillä on ja mitä meillä ei ole. Meillä ei ollut pulkkamäkeä, eikä lasten maastopyöräreittiä joten ne nyt ainakin – ja se metsä – ja taukopaikka aikuisille jossa ne saa vaikka juoda kahvia sen aikaa kun lapset vetää pulkkaa mäessä. Pelastetaan lapset ensin. Kysytäään lapsilta, ajattelin ja painuin kouluille. Haastattelin luokka kerrallaan kaikki eskarit, kyläkoulut ja yhtenäiskoulun ala-astelaiset. Ihania lapsia ja ihania ajatuksia. Minäkin haluaisin puumajoja, liaaneja, riippusiltoja, kivikasoja ja vettä – mutta minä vastaan myös budjetista ja puistosta piti saada myös turvallisuusstandardien mukainen ja believe me – niitähän riittää.

Kävin ensin teknisellä osastolla ja keskustelumme meni jotensakin näin, että:
”haittaako jos rakennetaan pulkkamäki tuonne Kisalalle?”
”Ai että haittaako; sinä hullu nainen. Kamala riski, vaarallista, tekninen ei vastaa.”
”No entäs ne puut, minä säilyttäisin ne ja tehtäisiin se nyt ainakin metsään ettei ole ihan samanlainen kuin kaikki muut ja olisi vähän varjoakin, jopa ehkä oikeita lintujakin ja oppisivat vähän metsäluonnon lajejakin”.
”Mitä?! Sehän on vaarallista. Puut voivat kaatua, eikä niitä leikkipuistoja tuolla tavalla suunnitella – puut pois, kannot pois, kaivetaan kuoppa, tilataan turvahiekkaa ja ankkuroidaan tuotteet siihen.”

Näin sieluni silmin lapsuudesta tutun myyrän keskellä avohakkuualuetta ja mietin että juu, pois vaan kaikki ja aita ympärille ja laitetaan lapset sinne keskelle hiekkakenttää ja katsotaan että mitä ne tekee. Olis turvallista ainakin, paitsi että joku juoksis aitaan tai nyrjäyttäis nilkkansa ta lentokone tippuis just siihen hiekkentälle…

No en ole teknistä sen kummemmin vaivannut ajatuksillani. Tuukka ja Juhani tajusivat. Pienellä varauksella. Kunhan kahlaisin läpi kaikki Euroopan alueen turvastandardit ensin. Turvallisuus ON iso asia ja se pitää huomioida, mutta on kai pakko pystyä yhdistämään mielenkiintoisuus ja turvallisuus – ainakin jossain määrin, ajattelin. Ensimmäisenä marssin kirjastoon ja tutustuin eri puulajien tapaan kasvattaa juuriaan (että osaisin arvioida minkäkokoisella koneella juurten päältä voi ajaa ilman että ne kaatuu sitten juurivaurioiden pilaamana lasten niskaan). Siitä se sitten lähti.

Kun kahlasin kaikki standardit läpi ja revin tukkaa päästäni kaikkien turvanormien puristuksessa niin Tuukka ehdotti, että katsoisin miten muualla on tehty. OK, ajattelin ja tein listan. Launeen leikkipuisto Lahdessa, Espoossa Villa Elfvik ja Mikkelissä se luontotalo ja pari leikkipuistoa. Turussa Flowpark ja se lastenpuisto, Naantalissa muumimaailma ja merirosvosaari. Peikkometsä Jämsässä. Testiryhmässä yksi 4-vuotias ja isoäiti. Vanhaan mazdaan kertyi kilometrejä 10 päivän matkalla jossa testattiin lähemmäs 20 leikkipuistoa. Yleensä kaikesta helposti innostuva tyttäreni totesi Jämsässä että ”mee sä vaan äiti kattoo sitä sun puistoo, mä jään tähän autolle leikkii mummin kanssa barbeilla”. No nyt on sitten käytä Jämsässäkin.

Muutaman viikon kokemuksia sulateltua ja muistiinpanoja sekä budjettia pyöriteltyä tuli suunnitelma valmiiksi. Viime talvena testattiiin pulkkamäki yleisötapahtumassa jossa oli 500 henkeä joten jotain tarpeellisen tuntuista täältä taisi puuttua, varsinkin kun tapahtumaa valmisteltiin kolmisen viikkoa eli lapsiperheet tarttuivat tapahtumaan nopeasti.

Lasten maastopyöräreitin testasi suomen pyöräilyunionin maastopyöräilyjaoston pj. Mikko Peltonen ja totesi että ”ihan huippu, kaikkiin suomen kuntiin tällanen!”. Viekää vain pääministerille terveisiä – maksoi kokonaiset 7000 euroa maatöineen kaikkineen että sellainen olisi ihan mahdollista saada vaikka jokaiseen suomen kuntaan. Kuva, jossa Mikko testaa reittiä poiki myös sen kuuluisan facebook-vedonlyönnin jonka hävinneenä Mäntyharjun Seudun Elinkeinojen Kehitys Oyn entinen toimitusjohtaja ja minun ex-pomoni polkee koko aikuisten maastopyöräreitin, 45 kilometriä, lasten pyörällä…

Lopullinen suunnitelma valmistui nopeasti ja puistoon tehdään tänä kesänä vielä tasapainorata, luontopolku ja pari yllätysjuttua, joita en kaikkea tohdi paljastaa vielä. Sen verran kerron että puisto soveltuu kesä- ja talviaikaiseen leikkimiseen. Se on tarkkoitettu yli 4-vuotiaiden lasten perheille, yhteiseen hauskanpitoon. Puistosta löytyy pulkkamäki, taukopaikka, lasten maastopyörärata (joka toimii talvella hiihtocrossiratana), tasapainorata sekä pieni luontopolku. Urheilualueen muu tarjonta, kuten hiihtoladut, luistinrata, jalkapallokenttä ja wc-tilat sekä pyörien pesumahdollisuus Kisalalla komppaavat kokonaisuutta. Parkkitilaa on 100 autolle, puistossa on myös valaistus ja sitä voi käyttää lastenteatterin tai kerhotoiminnan näyttämönä.

Ote lasten luontopolulta:

Kesän lumousaika
Keijun luoma taika

Kun alkaa Keltto-keijun näytös,
muuttuu eläimienkin käytös:
Ei kilpailua kukista
Ei huolta ristilukista
On hylätty suukopu.
Vallitsee rauha ja sopu.

Tervetuloa testaamaan!

Uuden metsäleikkipuiston avajaiset Mäntyharjulla
pe 2.8.2013 klo 12-14
Osoitteessa  urheilutie 1, 52700 Mäntyharju

ps. sama kuin maastopyörä- ja patikointireittien lähtöpiste Kisalalla

Mitä tehtiin vuonna 2012

Maanrakennustyöt aloitettiin hiihtoladun pohjatöillä ja muutamilla parannuksilla olemassa oleviin hiihtoreitteihin.

Kesän 2012 aikana kartoitimme vanhat patikointireitit Mäntyharjun ja Repoveden välillä ja teimme muutamia uusia reittisopimuksia. Kävimme läpi myös melontareittiosuudet Mäntyharjun ja Repoveden välillä (Kiitos Arto Tillille, kalastusmatkailuyrittäjämme Mäntyharjulla, lainasi venettään ja itsensä). Itseasiassa myös garminin laite on Artolta lainassa.

Mäntyharju on kuin onkin ihanaa seutua. Mieleen jäivät erityisesti rantautumispaikat ja saaret sekä se, mikä erottaa meidän reittimme muista, aivan mahtava palvelurakenne:

1. Saavutettavuus. Melontareitin lähtöpiste on aivan Mäntyharjun keskustassa, 100 m juna-asemalta, muille reiteille on 700 m. 

2. Melontaeitin varrella on 4 laavupaikkaa, kalliomaalauksia, huimaa rajahistoriaa ja jopa muinaisjäänteitä. 

3. Maastopyörä- ja patikointireiteillä on laavupaikkoja 10 km:n välein, majoitusta n. 25 km:n välein, reitin alussa, keskellä ja päätepisteessä. 

4. Meillä on kansallispuistoon johtavan pitkän reitin lisäksi lukemattomia päivävaihtoehtoja, rengasreittejä sekä sopivia vaihtoehtoja perheille ja liikuntaesteisille 

5. Reitit yhdistyvät, eli vaihtaminen esimerkiksi pyörästä melontaan ja päinvastoin on mahdollista. 

6. Yrittäjämme ovat jo verkostoituneita keskenään ja tekevät yhteistyötä. 

7. Melontareitin varrella on kalastuspaikkojen lisäksi myös koskikalastupaikka, melontakaluston vuokraajia, 5 kesäkahvilaa, B&B majoitusta, yksi lomakeskus

8. Yrittäjien lisäksi meillä on aktiivinen järjestökenttä eli mm. Reissupolku ry joka rakensi viime vuonna kaikkien reittien varrelle geokätköilyverkoston 

9. Historia on läsnä joka puolella ja sitä on myös nostettu esille 

10. Melontareitti on yhteydessä Mäntyharju-Repovesi patikointi- ja maastopyöräreitistöön, E10 eurovaellusreitistöön ja E 15 pyöräverkostoon koska ne yhdistyvät reitin puolivälissä. 

…emmekä se ole kaukana suurimmasta kasvukeskuksesta Helsingistä (200 km), reitit alkavat yhdestä suomen suosituimmista kesälomapitäjästä ja päättyvät yhteen suomen suosituimpaan kansallispuistoon. Voisin jatkaa tätä lukemattomiin…. 

Melontareitillä on tänä vuonna muuten ensimmäinen kokeiluluontoinen, yritysvetoinen tapahtuma 3.-4.7.2013 joten ei muuta kuin mukaan vain! Se on sitäpaitsi sikamaisen halpa koska kokeilemme tuotetta ja toiseksi, koska otan kuvia markkinointitarkoituksia varten ja kolmanneksi – melontareitti kunnostetaan lopulliseen kuosiinsa ensi vuonna. 

Nyt on 4 kuukautta aikaa tehdä maastopyörä- ja patikointireitti sekä lasten (ympärivuotinen) metsäleikkipuisto valmiiksi. Käytiin testailemassa maastopyöräreittiä pari päivää sitten ja hyvä siitä tulee – siellä on sitä elämystä eli sunnuntaipyöräilymeininkiä ja tarpeeksi leveyttä että voi päivärepun kanssa vaeltaa vaikka naisporukassa (kulkea rinnakkain ja turista). Tai sitten voi vuokrata pyörän tai fillaroida sillä citypyörällä kuten minä. Sitten siellä on sitä hikeä niille jotka vetelee pitkin patikointireittiä omalla maastopyörällään – ja Pappilanniemi tarjoaa heille lisähaasteita… 

Reitti on erikoinen, koska siellä on vaihtoehtoja myös ”ei kunnossa oleville ylipainoisille, jotka haluaisivat olla edelleen kunnossa ja jotka haluaisivat vähän vauhtia mutta ei niin että tulee olo ettei jaksa mitään” (kuten minä). Vähän niinkuin meidän hiihtoreitit jotka eivät syyttä ole nimetty kansanhiihtoladuiksi – ne sopivat siis kaikelle kansalle. 

Maastopyöräreitin kartoitus-, merkkaus- sekä pohjatyöt ja maankäyttöomistajien kanssa tehdyt maastotarkastukset saatiin nekin melokolailla valmiiksi vuonna 2012, mutta koska saimme viimeisellekin 4 km:n metsäautotienpätkälle luvan maanomistajilta niin siirrämme senkin maastoon tämän kesän aikana. Muutamia hierottavia paikkojakin siis oli, mutta pääosin kaikki maanomistajat suhtautuivat hankkeeseen myönteisesti. Kaikki yksityiset maanomistajat myös luovuttivat alueensa käyttöömme vastikkeettomasti (lue= kunta ei maksa heille siitä), eli suuri kiitos heille siitä – ilman sitä meillä ei olisi tätä reittiä valmistumassa tuonne! 

Lopullisten maastolinjausten varmistuttua kartoitimme alueen tulevaa kulttuuri- ja luontopolkua ajatellen. Kiersin kesän aikana hankealuetta moneen kertaan, mikä tuntui olevan yllättävää monelle – että onko se muka ihan oikeasti käynyt siellä… pääkohteet käytiin sitten vielä sekä biologin että geologin kanssa.

Luontopolusta oli jos jonkinlaista suunnitelmaa ja siitä puhuttiin ja puhuttiin; en millään meinannut saada sitä punaista lankkaa käsiini että kuinka tätä kannattaisi viedä eteenpäin…. lopulta päädyin siihen että nyt ei oma tietotaito ole ihan riittävä ja siksi aloinkin jo kesän aikana kysellä eri ammattilaisia apuun – näitä kavereita kun ei palkata työvoimatoimiston listoilta.

Julkaistuani ilmoituksen Pähkylässä minuun ottikin joukko alan ammattilaisia yhteyttä, jotka kävin kaikki puhelinhaastatteluilla lävitse. Piti löytää sellainen kaveri joka tietää sellaista, jota minä en ja joka käy tälle alueelle (on aivan eri asia kartoittaa saaristoa ja Levin aluetta kuin Mäntyharjua tai vaikkapa Nuuksiota). Kaverin piti olla myös sellainen, joka omaa kykyä ymmärtää meidän kohderyhmää, kansainvälisiä asiakkaita, jolla on ns. sitä kosketusta rajapinnassa ja sellaista elämänkokemusta jota voidaan tässä valjastaa käyttöömme. Että miten kilpailutin semmoisen kaverin – ihan kuulkaa tunneälyn ja elämänkokemuksen turvin. Kävimme näitä ehdokkaita talon sisällä läpi ja päädyimme sitten Eerikkiin.

Eerikki Rundgrén on erikoistunut nimenomaisesti retki- ja luonto-opastuksiin. Hän on toiminut myös kouluttajana sekä arvioijana useissa luonto- ja ympäristöalan koulutusta antavien oppilaitosten palveluksessa. Koska Rundgrén on myös erätoimittaja ja kirjoittaa muun muassa retkikohde-esittelyitä useisiin eri aikakaus- ja sanomalehtiin, hänellä on myös asiakaslähtöinen ote esille nostamiinsa asioihin. Seurasin koko kartoitusajan tiiviisti maastotöissä mukana (siis kävelin perässä) ja täytyy sanoa että tuli niin monta repullista ns. hiljaista tietoa alueesta että huh, huh

Eerikki toi myös sellaista tietotaitoa jota minulle ei voi olla, vaikka olenkin vartija, sotilaspoliisialikersantti ja portsarina pisimmän työurani tehnyt, niin minulla ei silti voi olla samaa kokemuspohjaa 32-vuotiaana naisena kuin hänellä yli 40-vuotiaana miehenä ja reservin yliluutnanttina. 

Kesän 2012 lopulla Teimme maastokartoitukset ja gps-paikannukset myös Kouvolan hallinnoimalle Mouhu-Repovesi -väliselle alueelle. Raportoimme kehityskohteista (tein alueesta kuvallisen raportinkin). Tavattiin Kouvolassa useita kertoja, mutta siellä homma on hiukkasen jähmeämpää, mikä sai miettimään suurten yksikköjen tehokkuutta – vaikka voi se olla hyödyksikin, meillä kun saa ihan kaiken tehdä ihan oikeasti yksin, mutta oppiihan siinä sitten kaikenlaista 🙂

Päiville nostan hattua, kävi polkemassa reitin jo viime syksynä omalla maastopyörällään läpi, mutta sehän onkin maastopyöräsuunnistaja – tai ainakin ennen kuin siitä tuli Kymereitit -hankkeen projektipäällikkö. Osoittaa kuitenkin sen, että on oikeita kavereita sielläkin puikoissa ja yhdessä tästä tulee ihan himmeän makee juttu! Yhteistyötä Kinnon kanssa jatketaan edelleen, jotta saamme alueesta matkailijalle yhtenäisen palvelukokonaisuuden.

Paikallisen harrastepyöräilijän kanssa solmittiin toimeksiantosopimus jonka johdosta kartoitettiin kaikki lähialueen päällystetyt tieosuudetkin tulevia internet-sivuja varten. Niistä saa vaihtelua ja osia maastoreitteihin. Reiteistä laadittiin tietysti myös reittikuvaukset ja reittipiirrot. Olemme mukana myös Mikkelin seudullisessa hankkeessa jossa kaikki alueen mainitsemisen arvoiset luontokohteet kasataan samaan portaaliin. 

Kesän 2012 alussa kunnostimme Pitkäjärven laavupaikan alueen ja suunnitelmat koko järven kiertävän reitin osalta saatiin päätökseen. Yhteistyöneuvottelut maankäyttöoikeussopimuksen osalta UPM:n ja Mäntyharjun välillä voivat näin ollen käynnistyä tämän kesän aikana, ihan tosissaan. 

Uudet reitit Mouhun alueella valmistuivat nekin alkusyksyn 2012 aikana joten maa-aines ehti hieman painua tähän kesään mennessä ja jotta tiedämme tarvitaanko päällysteitä vai ei – mielellään tietysti ei. Nyt siis reitille ei ole asiaa ellei ole tuttua seutua, sillä sieltä puuttuvat osa reittimerkinnöistä, joitakin merkkipuita on kaadettu ja jälki kaivinkoneen kauhan auki kaivamalla auleella ei ole aivan sitä mitä se tulee olemaan! Eli ei turisteja tänne ihan vielä:) – testata sitä saa, jos ymmärtää ettei se ole valmis ja on valmis hiukkasen haeskelemaankin. 

Perhematkailun osalta parannustyöt käynnistettiin nekin saman tien ja asioiden nopea etenemisvauhti taisi olla aikamoista shokkihoitoa osalle Mäntyharjun asukkaista… vai oliko se shokkia kunnan sisällä…meillä Juhanin kanssa homma toimii aika sutjakkaasti kun ehdittiin puolen vuoden suunnittelun aikana jauhaa kaikki mahdollinen niin lopun ajasta on aika yhteneväiset mielipiteet ja helppo keskustella – luottamus kun on kaiken a ja o.

Kesän aikana saatiin seikkailuradan ja BMX-radan pohjatyöt valmiiksi. Myös pulkkamäen pohjantyöstö saatiin päätökseen. Alueelle saatiin lisävalaistusta ja kameravalvonnan mahdollisuudet selvitettyä. Pulkkamäki testattiin 500 päisessä yleisötapahtumassa helmikuussa 2012 ja muutoksia tarvittiin, joten koneet ovat kaivaneet pohjaa uudelleen auki tämän alkukesän – nyt on nimittäin niin hieno pulkamäki että kehtaa kehua retostella vähän kaummissakin paikoissa… 

Sidostyhmäyhteistyötä tehtiin kesän aikana paljon erilaisissa yhdistystoiminnan ja tapahtumien muodoissa. Järjestettiin yhdessä luonnonystävien, kuvataideyhdistyksen ja metsäntutkimuslaitoksen kanssa luontotapahtuma Immon polulla 7.7.2012 ja 10.7.2012, ja oltiin mukana Reissupolun kanssa Koko Kansa Liikkeelle 21.8.2012 – tapahtumassa. Talven aikana käytiin yrittäjien kanssa messuilla ja puuhattiin muutenkin kaikenlaista, Jari Parantainenkin kävi täällä… 

Tapahtumissa kartoitettiin paikkakuntalaisten näkemyksiä luontopolusta sekä toivomuksia hankkeen jatkotoimenpiteistä ja tiedotettiin kesän aikana valmistuneista facebook-sivuista joiden avulla saadaan mm. kuvien avulla nopeasti levitettyä hanketietoutta. 

Perheen kanssa reissailin ympäri laavuja ja muita alueita viikonloppuisin ja eräs parhaista kohteista oli Mäntysaari jonne vuokrasin Miekankoskelta kanootit (100 euroa, 4 henkilöä = 25 euroa hlö – ei minusta ainakaan kallista!) jotka Tapio toi Itkonlahteen josta nappasimme ne ja suuntasimme Mäntysaaren laavulle, aivan ihan paikka – suosittelen ja kiitoksia Tuijalle joka lähti mun turvaksi melomaan! 

Tiedotusta piti tietysti tehdä pikkuisen myös ”oman talon sisällä” ja Repovedellä on tähän mennessä käynyt tai käytetty varhaiskasvatuksen henkilöstö, esiopetuksen lapset ja kunnan johtoryhmä. 

Reissupolku on aktivoitunut aivan mahdottomasti tai ainakin se on minusta tuntunut siltä, suunnitteilla on mm. vaelluskoulua ja metsämörritoiminnan käynnistäminen. Reissupolku on saanut päätökseen myös geokätköjen luomisen koko hankealueelle. 4H:lla puolestaan käynnistellään Neljä Polkua Lontoon-toimintoja. Aivan mielettömän hienoa, tosi hyvä on jatkaa tästä!

Hankerahoittajia on myös tullut lisää ja hankkeessa on nyt mukana 35 paikallista yritystä ja rahaa yli 34 000 euroa. Maanomistussopimuksia on 17 kappaletta ja lisää tulee vielä tänä vuonna. Kohta mä pääsen sit kertomaan teille että mitä nyt tehdään:) 

 

Saap. 06.06.2012.

Päivä, jolloin saimme myönteisen rahoituspäätöksen postitse.

7.6.2012. Päivä jolloin jolloin postitin maarakennusten hankintapäätöksen tiedoksi kilpailutukseen osallistuneille.

Juhannuksen jälkeen aloitettiin maanrakennustyöt.

Martti taisi tulla töihin vähän myöhemmin, hän vetää keskustan kehittämishakentta ja me oltiin jotenkin samanhenkisiä ja tajuttiin heti tekevämme paljon asioita jotka liittyy toisiinsa – ollaan ns. lounasseuraa silloin tällöin toisillemme ja käydään läpi projektijuttuja. Muuten ei ehtisikään keskustelemaan, kun ei meillä mitenkään säännöllisesti yhtiön sisällä kokoonnuta.

Martti kysyi joskus kesällä, että miten sä Piia sait kaikki tapahtumaan niin nopeesti – kun vastahan te saitte rahoituksen ja nyt jo olette tehneet noin paljon. Siihen mä sanoin, että ”hyvin suunniteltu on puolisi tehty” – ja tottahan se on. Vaikka meidän budjetti oli pikkuisen toiveajattelua niin Juhanin kanssa oltiin laadittu todella tarkka suunnitelma töiden käynnistämisestä lähtien ja siihen että mitä tehdään missäkin järjestyksesssä – eikä siitä olla juuri lipsuttu.

Kyllähän se alku tietysti vähän hermoja rassasi, taisin joskus soittaa Juhanillekin keskellä yötä että mitähän sen ja senkin kanssa tekisi, kun on itselleni ensimmäinen EU-projekti eikä ole vastaavista investointihankkeista aikaisempaa kokemusta. Vaimo taisi epäillä että meillä on jonkinsortin suhde kun tyttö soittelee keskellä yötä… voin siis sanoa että siitä ei suinkaan ollut kysymys… en vain ole ennen suunnitellut karttoja, web-sivuja, teitä, leikipuistoa, pulkkamäkeä, maastopyöräreittiä, pelastussuunnitelmia, reittimerkintöjä – enkä oikeastaan juuri mitään muutakaan mitä tässä tehdään. Mutta tahto todella vetää puolet kuormasta, eikä kysyvä tieltä eksy. Ja luova hulluus on kai äidin peruja.

ATK-osastolla ei uskota edelleenkään että olen ihan oikeasti käynyt tietohallinnon ja viestinnän koulua kun kysyin meidän ATK-päälliköltä neuvoa kannettavan ostoon, johon Teppo sitten, että mistäs olet niitä katsellut… minä siihen että HobbyHallista… kun ei Elloksellakaan ollut… 🙂 mutta 4-vuotta reppureissaajana ja sen jälkeen 3 vuotta kotona tytön kanssa, niin ei sitä 3 viikon työsopimusjaksoilla ole jakoja mennä pankistakaan lainaa kysymään. Ja kannettava piti saada ja vielä sellainen että sillä voi pyörittää muutakin kuin pasianssia…

sori, jatkan taas kun ehdin… hienoa ja inspiroivaa viikonloppua sinulle!