Idea hankkeesta alkoi elää todeksi loma-asuntomessukesänä vuonna 2011.
Itse lähdin Mäntyharjusta 15-vuotiaana vannoen, etten enää ikinä palaa. Toisin kuitenkin kävi ja muutaman mantereen kierreltyäni tulin takaisin 32-vuotiaana, koska minusta täällä oli kuitenkin paras paikka elää. Asuin viimeisen vuoden Uudessa-Seelannissa jossa ollaan kyllä meidän luontomatkailun tuotteistuksessa pikkuisen toisenlaisissa sfääreissä…
Takaisin vuoteen 2011. Olin kesämatkailuneuvojana Iso-Pappilassa tuona kesänä, jossa talousjohtajamme Tuukka kävi muutaman kerran kahvilla. Jossain vaiheessa tuli puhetta kartoista ja kysyin, että miksei Mäntyharjulla ole mitenkään hyödynnetty luontomatkailumahdollisuuksia tai tuotu esille paremmin esimerkiksi läheistä Repoveden kansallispuistoa. Varsinkin kun meillä oli olemassa oleva Mäntyharju – Pertunmaa retkeilyreittiverkosto, joka liittyessään Valkealan vanhaan reitistöön jatkui aina kansallispuistoon saakka.
Siitä se sitten lähti, ideointi – ja tässä vaiheessa on aivan mahdoton sanoa että mikä oli kenenkin idea, sellainen yhteisöhanke tästä vähän vahingossakin sitten tuli.
Tuukka pyysi, että miettisin tuota matkailuhanketta Repoveteen liittyen kotona, kun ei kunnassa ollut mahdollisuuksia minua palkata mihinkään. Miten se nyt onnistuisi, mietin, kun tyttäreni oli vasta 3-vuotias. Taisi olla lokakuuta, kun viestittelimme taas aiheesta ja sanoin käyneeni kävelemässä Mäntyharjun puoleisen reitin läpi erään ystäväni kanssa. Majoituimme Linkkumyllyllä Kristiinan ja Paavon luona, josta saimme kyydin pohjoiselle portille Tervarumpuun. Kokemuksena tuo 22 km:n kävely yhdistettynä Linkumyllyn rantasaunaan ja retkeilymajaan oli kyllä vertaansa vailla. Siinä sitä meni sitten toinen ilta Samin ja Marikankin kanssa karttoja ja vanhoja reittejä tutkien. He majoittivat meidän Saarijärvellä, entiseen tukkikämppään.
Minusta reitissä oli hohtoa ja omat mahdollisuutensa, mutta en edelleenkään innostunut hankesuunnitelman tekemisestä kotona. Tuukka palkkasikin minut marraskuussa 2011 tekemään hankesuunnitelmaa ja antoi kokonaiset 3 viikkoa aikaa 🙂 Samoihin aikoihin olin tavannut liikuntatoimemme päällikön Juhanin ensimmäistä kertaa Metlan järjestämässä ”Mehtä-ideariihessä” ja taisin paasata aikalailla hukatuista mahdollisuuksista, mutta ainakin jäin mieleen:)
Juhanin kanssa kaikki lähti heti alusta alkaen oikeille raiteille ja ilman häntä tästä ei todellakaan olisi eikä tulisi – yhtään mitään.
Nyt hankkeella piti sitten saada rahoitus ja uudet maankäyttöoikeussopimukset. Maanomistajat hoituivat ripeässä tahdissa Juhanin kautta ja minä hoitelin papereita. Yksi omistajista oli kuitenkin lomalla ja palasi vasta joulukuun loppupuolella, joten hankehakemus ei ehtinyt Leaderille vuoden 2011 puolella, joka oli (uskokaa tai älkää) meidän ensimmäinen rahoituskumppanimme.
Vuoden 2012 tammikuussa tilanne oli ehtinyt muuttua, eikä heillä enää ollutkaan mahdollisuuksia edes harkita hankkeen rahoitusta. Olin kuitenkin kerännyt aiheeseen liittyen 14 sidosryhmälausuntoa ja kun maankäyttöoikeussopimuksetkin olivat kasassa, alkoivat rahoitusneuvottelut Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa. Papereita vatkattiinkin sitten olan takaa; ensin yhtenä hankkeessa ja sitten kahtena ja taas yhtenä, kunnes maakuntaliitto sanoi jotensakin niin että jos saamme yritysrahoitusta 7% kasaan niin he voivat oikeasti harkita hankkeen rahoitusta. ELY-keskustakin kokeiltiin mutta heidän mielestään se oli maakuntaliiton juttu.
Muistan sen aamun, kun kuulin yksityisen rahoitusosuuden vaateesta ja katsoin ikkunastani ulos torille päin, että tuolta sitä pitäisi kylältä käydä kaivamassa yli 30 000 euroa rahaa… minun työsopimustani jatkettiin koko kevät pätkä kerrallaan, parhaimmillaan 2 viikon paloissa ”kun ei se vieläkään ole saanut sitä rahoitusta kasaan”.
Eipä siinä auttanut itkeä tiristellä. Nordea jäi mieleen, kun pankinjohtaja antoi lippaan kouraan ja sanoi että he eivät lähde rahoittajiksi, mutta tuossa on sulle säästöpossu, jos vaikka joku muu innostuu… taisin siitä vähän sisuuntua ja päätin, että kierrän vaikka jokaikisen talon, mutta rahat kyllä saadaan kasaan. Jatkuu…
Mäntyharjulta Repovedelle 